huhtikuu « 2009 «

Arkisto huhtikuu, 2009

Menneitä tuulia

Posted in Uncategorized on huhtikuu 20, 2009 | Jätä kommentti »

Kratin avoimella KRATTI- LAVAlla pohdittiin Sanan paikkaa.
Luova sanataideilta äidinkielen aineenopettajille sekä kaikille sanataiteesta kiinnostuneille pidettiin 14.12.2009 Kirjan talolla. Sanataideharjoituksissa sukellettiin metaforiseen maailmaan: Mitä annettavaa arkeen sanataiteella voi olla?
Kratti Varsinas-Suomen Runoviikolla
Sanataidekoulu Kratin ohjaajat Veera Lehtola ja Arita Peuraharju vetivät Varsinais-Suomen Runoviikoilla 4.11. 2009 Hirvensalon kirjastolla runotyöpajan Wäinö Aaltosen koulun kakkosluokkalaisille. Pajassa lähestyttiin runoa matalan kynnyksen ja [...]

Lue kokonaan »

Sivut
Silloin heillä ei ollut muuta mahdollisuutta kuin rakentaa talo hylätyistä televisioita. Kaikki kävi joutuisasti, eikä uuteen taloon tarvinnut hankkia edes peilejä, koska jokaisesta ruudusta näkyi aina vaihtuvat kasvot. Molempien mielestä oli hauskaa olla koko ajan eri ihminen, katsella itseään kuin peilistä ja leikkiä jotakuta toista niin kauan, ettei kumpikaan enää muistanut kuka todella oli, ja se nauratti tietenkin vielä enemmän.
Tuntuu hyvältä että olet ihan yölamppu ja kuuntelet minua sillä tavalla. Saanko kertoa sinulle ystävästäni pimeästä? Pimeällä on kylmässä öisessä kaulassaan revontulikaulaliina. Kun pimeällä on nuha hänen sieraimistaan leijailee pienen pieniä lumihiutaleita. Pimeä ei puhu, koska kun pimeä oli pieni niin hänen kielensä jäi kiinni auton konepeltiin ja repesi irti. Menen iltaisin ulos leikkimään pimeän kanssa. Pimeä kantaa minua reppuselässä ja pimeä osaa hypätä maasta suoraan talon katolle, vaikka se olisi kerrostalo. Keikun reppuselässä kylmillä katoilla ja lumisten omenapuiden varjostamilla takapihoilla. Pimeän jaloista ei jää jälkiä lumeen.
Ylläpito
Löysin kadulta rikkinäisen suudelmiston. Nostin sen varovasti taskuuni ja vein kotiin. Suudelmiston varpaatkin olivat rikki ja hiuksetkin olivat rikki. Lehteilin varovasti suudelmiston kuluneita sivuja, ne olivat aivan vaiti. Yritin korjata suudelmiston ottamalla sen syliin mutta se nokki minua kaikilla nokillaan. Syötin suudelmistolle makaronilaatikkoa mutta se sylki minua päin naamaa, katsoin suudelmiston kanssa televisiosta kevyttä komediaa mutta se räväytti auki silmänsä ja ruutu särkyi.
Arkisto
päiväpeitteillä tilhet syövät kilvan sitruunankeltaisia paperiliidokkeja, juhlissa kukaan ei epäile pylväitä, eikä kukaan kysy mitä maksaa kanttinauha, herneet nenässä ja nilkkasukissa, patjan alla ruotoja. minua askarruttavat sinun kätesi, kakluunin edustalla kaksi elefanttia katsojina, tanssi kuin punos poikki lattian, oih seepraa ja valssia! hänen morsiamensa on siileistä kaunein, nämä häät, raskauksia ja horjahduksia kattoon asti. norsuilla sydämellään kateus, kattoparruilla variksia ja kolibreja partituurien seassa. polttaa kielensä ilman kahvia, se tietää kevättä. tulisi herätä vielä niin monta kertaa, että ymmärtäisit railojen välttämättömyyden, sipulinkukkien lempeyden.

Arkisto huhtikuu, 2009

Menneitä tuulia

Sivut

Ylläpito

Arkisto