• Etusivu
  • Info
  • Kurssit ja tapahtumat
  • Opettajat
  • Opetussuunnitelma

Syötteet:
Artikkelit
Kommentit
« Viikonloppukurssi: asiaa kaupungille 28.5-29.5
Perusryhmissä vielä tilaa »

Kirjallista elämää saavista kaatamalla: sanataiteen perusopetus jatkuu

elokuu 16, 2011 Tekijä kratti

Varovasti, vankkumatta, villiintyen… Horjuen, kimmoten ja kukerrellen.

Olet sitten eepos, kadotettu salakieli, tussin jälkeä kämmenessä tai asfaltille unohdettu sanasade, tervetuloa sanataideryhmään jakamaan asiasi toisten kirjoittajien kanssa.

Kratin sanataiteen perusopetus jatkuu 13.9  alkaen  Turun kaupungin pääkirjastossa.

Ryhmä I (9-11-vuotiaille) Tiistaisin klo 16.15-17.45 ALKAA VASTA 20.9

Ryhmä II (12-14-vuotiaille) Keskiviikkoisin klo 17.00-18.30

Ryhmä III (15-18-vuotiaille) Tiistaisin klo 18.00-19.30

Kratin opetussuunnitelmassa korostuvat luovan kirjoittamisen leikki, poikkitaiteellisuus sekä historian ja ympäristön tutkiminen sanataiteen keinoin. Ryhmissä hypätään ennakkoluulottomasti valkoisen paperin kauhua vastaa, saadaan palautetta omista teksteistä ja tehdään monitaiteellisia retkiä kirjojen ja sanojen ihmeelliseen maailmaan.

Lukukausimaksu on 50 euroa, ja se sisältää 15 opetuskertaa.

Lisätiedot ja ilmoittautumiset: sanataidekoulukratti@gmail.com

Tervetuloa pinoamaan sanoista maailma!

Tykkää tästä:

Tykkää
Ole ensimmäinen, joka tykkää tästä .

Kategoria(t): Uncategorized | Jätä kommentti

  • Sivut

    • Info
    • Kurssit ja tapahtumat
    • Opettajat
    • Opetussuunnitelma
  • Silloin heillä ei ollut muuta mahdollisuutta kuin rakentaa talo hylätyistä televisioita. Kaikki kävi joutuisasti, eikä uuteen taloon tarvinnut hankkia edes peilejä, koska jokaisesta ruudusta näkyi aina vaihtuvat kasvot. Molempien mielestä oli hauskaa olla koko ajan eri ihminen, katsella itseään kuin peilistä ja leikkiä jotakuta toista niin kauan, ettei kumpikaan enää muistanut kuka todella oli, ja se nauratti tietenkin vielä enemmän.
  • Tuntuu hyvältä että olet ihan yölamppu ja kuuntelet minua sillä tavalla. Saanko kertoa sinulle ystävästäni pimeästä? Pimeällä on kylmässä öisessä kaulassaan revontulikaulaliina. Kun pimeällä on nuha hänen sieraimistaan leijailee pienen pieniä lumihiutaleita. Pimeä ei puhu, koska kun pimeä oli pieni niin hänen kielensä jäi kiinni auton konepeltiin ja repesi irti. Menen iltaisin ulos leikkimään pimeän kanssa. Pimeä kantaa minua reppuselässä ja pimeä osaa hypätä maasta suoraan talon katolle, vaikka se olisi kerrostalo. Keikun reppuselässä kylmillä katoilla ja lumisten omenapuiden varjostamilla takapihoilla. Pimeän jaloista ei jää jälkiä lumeen.
  • Ylläpito

    • Rekisteröidy
    • Kirjaudu sisään
    • Artikkeleiden RSS-syöte
    • Kommenttien RSS-syöte
    • WordPress.com
  • Löysin kadulta rikkinäisen suudelmiston. Nostin sen varovasti taskuuni ja vein kotiin. Suudelmiston varpaatkin olivat rikki ja hiuksetkin olivat rikki. Lehteilin varovasti suudelmiston kuluneita sivuja, ne olivat aivan vaiti. Yritin korjata suudelmiston ottamalla sen syliin mutta se nokki minua kaikilla nokillaan. Syötin suudelmistolle makaronilaatikkoa mutta se sylki minua päin naamaa, katsoin suudelmiston kanssa televisiosta kevyttä komediaa mutta se räväytti auki silmänsä ja ruutu särkyi.
  • Arkistot

    • tammikuu 2012
    • joulukuu 2011
    • syyskuu 2011
    • elokuu 2011
    • huhtikuu 2011
    • joulukuu 2010
    • marraskuu 2010
    • lokakuu 2010
    • elokuu 2010
    • toukokuu 2010
    • helmikuu 2010
    • tammikuu 2010
    • joulukuu 2009
    • marraskuu 2009
    • elokuu 2009
    • huhtikuu 2009
    • maaliskuu 2009
    • marraskuu 2008
    • syyskuu 2008
    • elokuu 2008
    • heinäkuu 2008
    • kesäkuu 2007
  • päiväpeitteillä tilhet syövät kilvan sitruunankeltaisia paperiliidokkeja, juhlissa kukaan ei epäile pylväitä, eikä kukaan kysy mitä maksaa kanttinauha, herneet nenässä ja nilkkasukissa, patjan alla ruotoja. minua askarruttavat sinun kätesi, kakluunin edustalla kaksi elefanttia katsojina, tanssi kuin punos poikki lattian, oih seepraa ja valssia! hänen morsiamensa on siileistä kaunein, nämä häät, raskauksia ja horjahduksia kattoon asti. norsuilla sydämellään kateus, kattoparruilla variksia ja kolibreja partituurien seassa. polttaa kielensä ilman kahvia, se tietää kevättä. tulisi herätä vielä niin monta kertaa, että ymmärtäisit railojen välttämättömyyden, sipulinkukkien lempeyden.

Pidä blogia WordPress.comissa.

Teeman MistyLook on tehnyt Sadish.


Seuraa

Get every new post delivered to your Inbox.

Powered by WordPress.com