III ryhmä on ääriään myöten täynnä,
II vielä muutama paikka
ja I ryhmässä vielä runsaasti tilaa.
Tervetuloa siis etenkin nuoremmat sanataideihmiset!
ilmoittautumiset: sanataidekoulukrattigmail.com
Perusryhmissä vielä tilaa
syyskuu 14, 2011 Tekijä kratti
Kategoria(t): Uncategorized | Jätä kommentti
Sivut
- Silloin heillä ei ollut muuta mahdollisuutta kuin rakentaa talo hylätyistä televisioita. Kaikki kävi joutuisasti, eikä uuteen taloon tarvinnut hankkia edes peilejä, koska jokaisesta ruudusta näkyi aina vaihtuvat kasvot. Molempien mielestä oli hauskaa olla koko ajan eri ihminen, katsella itseään kuin peilistä ja leikkiä jotakuta toista niin kauan, ettei kumpikaan enää muistanut kuka todella oli, ja se nauratti tietenkin vielä enemmän.
- Tuntuu hyvältä että olet ihan yölamppu ja kuuntelet minua sillä tavalla. Saanko kertoa sinulle ystävästäni pimeästä? Pimeällä on kylmässä öisessä kaulassaan revontulikaulaliina. Kun pimeällä on nuha hänen sieraimistaan leijailee pienen pieniä lumihiutaleita. Pimeä ei puhu, koska kun pimeä oli pieni niin hänen kielensä jäi kiinni auton konepeltiin ja repesi irti. Menen iltaisin ulos leikkimään pimeän kanssa. Pimeä kantaa minua reppuselässä ja pimeä osaa hypätä maasta suoraan talon katolle, vaikka se olisi kerrostalo. Keikun reppuselässä kylmillä katoilla ja lumisten omenapuiden varjostamilla takapihoilla. Pimeän jaloista ei jää jälkiä lumeen.
Ylläpito
- Löysin kadulta rikkinäisen suudelmiston. Nostin sen varovasti taskuuni ja vein kotiin. Suudelmiston varpaatkin olivat rikki ja hiuksetkin olivat rikki. Lehteilin varovasti suudelmiston kuluneita sivuja, ne olivat aivan vaiti. Yritin korjata suudelmiston ottamalla sen syliin mutta se nokki minua kaikilla nokillaan. Syötin suudelmistolle makaronilaatikkoa mutta se sylki minua päin naamaa, katsoin suudelmiston kanssa televisiosta kevyttä komediaa mutta se räväytti auki silmänsä ja ruutu särkyi.
Arkistot
- päiväpeitteillä tilhet syövät kilvan sitruunankeltaisia paperiliidokkeja, juhlissa kukaan ei epäile pylväitä, eikä kukaan kysy mitä maksaa kanttinauha, herneet nenässä ja nilkkasukissa, patjan alla ruotoja. minua askarruttavat sinun kätesi, kakluunin edustalla kaksi elefanttia katsojina, tanssi kuin punos poikki lattian, oih seepraa ja valssia! hänen morsiamensa on siileistä kaunein, nämä häät, raskauksia ja horjahduksia kattoon asti. norsuilla sydämellään kateus, kattoparruilla variksia ja kolibreja partituurien seassa. polttaa kielensä ilman kahvia, se tietää kevättä. tulisi herätä vielä niin monta kertaa, että ymmärtäisit railojen välttämättömyyden, sipulinkukkien lempeyden.
